Pitkän ja tumman vuoden painuessa mailleen olemme joulukuussa, talven tunnelmallisessa juhlassa ja toivon syleilyssä. Koko joulu henkii sieluihimme lämpöä ja valoa. Ihanat kynttilät, ruuat ja kultareunaiset muistot ilahduttavat mieltämme, kun vain ajattelemmekin joulun aikaa. Monille oleellisinta ovat lahjat. Lapsuuden joulujen taianomaisuuden rakentavat jännitys ja odotus, joulupukin vierailu ja papereissaan kahisevat ja rapisevat lahjat, jotka paljastuvat kääreistään uusina ja ihmeellisinä tavaroina. Lahjat ovat erottamaton osa joulunviettoa, mutta onko perinne muksahtanut jo liiankin materialistiseksi? Rauhaisan ja hartaan pyhän edellä ihmiset ovat kaikkea muuta kuin rauhallisia. Lahjojen metsästys ja juhlan järjestäminen on kovaa työtä ja rakennettu sangollisista stressiä ja hikikarpaloita.
Voisiko olla toisin? Aikana, jona joulu on markkinatalouden lempilapsi, juhlaperinnettä voi katsoa toisestakin näkövinkkelistä. Lahjojen juhlaa voi viettää huomioiden toisenlaisia lahjoja, niitä, joita emme osaa arvostaa tai joista emme muista kiittää. Sen sijaan, että ajattelee vain uusia tavaroita, voi kiinnittää katseensa lähemmäs ja kauemmas kuin aiemmin. Lähemmäs eli itseensä. Mitä lahjoja juuri itse omistaa? Jokaisessa ihmisessä on lahjakkuutta ja kykyjä, taitoja, jotka tekevät hänestä juuri sellaisen kuin hän on. Nämä lahjat ovat erilaisia, mutta yhtä tärkeitä tunnistaa. Joku osaa laulaa, toisella on visuaalista silmää, kolmas on taitava kirjoittamaan. Neljäs hallitsee teknologian, viides puheiden pitämisen, kuudes johtamisen ja seitsemäs sosiaaliset taidot. Kutakin lahjaa voi käyttää itsensä ja muiden hyväksi.
Lahjojen väheksyminen ei hyödytä ketään. Niiden tunnustaminen rikastuttaa niin yksilöä kuin yhteisöäkin, ja siksi näin joulukuuta elettäessä itse kunkin tulisi tarkastella itseään ja kykyjään. Lahjan omistaminen on upeaa, mutta vielä hienompaa on antaa se valjastettavaksi yhteisen hyvän käyttöön. Tätä tekevät keksijät ja johtajat, jotka pistävät itseään likoon muiden hyväksi ja menestyvät näin itsekin. He tunnistavat henkilökohtaiset heikkoutensa ja vahvuutensa ja hyödyntävät vahvuuksiaan ryhmissä, joissa on tilausta monenlaiselle lahjakkuudelle. Jouluorkesterienkin harmonia syntyy erilaisten soittimien soitosta. Ihmiskunnan tie harmoniaan käy kykyjen löytämisen, niiden harjoittamisen ja kitkattoman yhteistyön kautta. Joulun aika virittää meidät yhteiseen säveleen ja toivomaan tuon harmonian löytämistä.
Kun tarkennamme katsettamme vastaavasti kauemmas, kurotamme arkemme, elämiemme ja kauppahalliemme yläpuolelle, maapalloon, jolla elämme. Sininen planeettamme on lahjoista suurin, mutta usein pidämme sitä itsestäänselvyytenä. Sitä se ei kuitenkaan ole. On meidän vastuullamme pitää siitä huolta. Ihmeitä tapahtuu, ja joulun alla siihen on helppo uskoa, mutta ihmeet eivät riitä. On tehtävä työtä ja vaikutettava laajemmin. Paras tulos saadaan, kun ympäristön ja ilmaston puolesta toimii koko yhteiskunta sekä kukin yksilö omien lahjojensa avulla. Toivo tuikkii sydämissämme lämpöisenä, kun maailma vetää joulun peittoa ylleen. Se peitto on monenkirjava, samoin kuin joulu monenlaisten lahjojen ja erilaisten ihmisten juhla.
Muistakaamme tänä joulukuuna toisenlaisia lahjoja, niitä, joita ei voi rahalla ostaa tai pakettiin kääriä. Ne löytyvät meistä itsestämme kykyinä ja taitoina, mutta ne pitää huomata. Nuo suurimmat lahjat ovat kaikkialla ympärillämme, luontona, jolle ei voi nimetä hintaa. Sitä on suojeltava ja ensimmäinen askel on ostaa vain tarpeeseen, niin säästyvät stressaantuneet mieletkin.
Teksti ja kuvat: Hilja-Maria Haavisto
Viimeisimmät kommentit