Omaa kalenteria ja Ilmastosoturien somepäivityksiä tutkaillessa hämmästyy. Onpa ollut melkoinen Soturivuosi! Arvioisin, että meillä on ollut yhteensä noin 70 välituntiryhmätapaamista. Siis pari tapaamista viikossa. Tapaamisia on merkittävästi enemmän kuin aikaisempina vuosina. Niille on ollut tarvetta, koska tekemistä on ollut niin paljon. Kaikissa kokouksissa ja tapaamisissa on ollut jokseenkin samanlainen tunnelma. Naurua ja höpötystä. Leppoisaa yhdessäoloa. Karkin mässytystä ja vitsailua.
Soturitoiminnassa parasta on kohtaaminen. Vaikka yleensä tapaamisissa on hilpeä tunnelma, joskus olemme jakaneet jonkun nuoren tai pienemmän ryhmän kanssa myös surun ja ahdistuksen tuntemuksia, kun on tullut eteen jotain raskasta. Joskus ahdistuksen syynä ollut nuoren tunne siitä, että pärjäänkö tai osaanko jossain tulevassa tilanteessa. Yleensä tunne on mennyt ohi, kun olemme yhdessä miettineet asiaa. Joskus on ollut oikein todeta yhdessä, että nyt on liikaa ja joku muu tulee ja ottaa koppia. Ensi kerralla uusiksi.
Soturit ovat joukkue. Yhdessä tehdään ja joskus kompastellaan, mutta silläkään ei ole suurta merkitystä, koska senkin kokemuksen voi jakaa muiden kanssa. Onnistumiset vahvistavat yksilöllistä ja ryhmän keskinäistä minä- ja me-pystyvyyttä. Kokeneet valavat uskoa nuorempiin. Siihen, että homma onnistuu vaikka ei välttämättä ennakkoon siltä näytä tai tunnu. Ennen tapahtuman alkua mietimme usein sitä, olemmeko ottaneet kaikki muuttujat huomioon. Vastaus on aina, että emme ole. Aina tulee jotain. Mutta elämme tilanteessa. Selviämme niistä. Ratkaisemme eteen tulevat asiat yhdessä ja hyväksymme sen, että mikään ei mene koskaan kokonaisuudessa ihan nappiin, mutta sellaista elämä on. Lähes kaikki asiat ovat sellaisia, joita ei kannata jäädä liian pitkäksi aikaa harmittelemaan. On tärkeää osata hahmottaa kokonaisuus. Jaoimme yhdessä vastuun. Saimme asioita aikaan ja pieni on kaunista.
Soturitoiminnan peruspilarit kantavat
Lukuvuoden numero on 107. Sen verran on siis enimmillään tämän lukuvuoden aikana ollut jäseniä mukana Kampuksen Soturien whatsappryhmässä. Se on käsittämättömän iso numero. Asia hahmottuu aina sellaisissa hetkissä, kun menen välitunnilla aulaan jonkun vieraan kanssa ja ryhdyn kertomaan hänelle siitä, millaisissa jutuissa ohikulkevat nuoret ovat olleet mukana tekemässä.
Ilmastosoturitoiminnan suuri vahvuus on sen joustavuudessa ja opiskelijajohtoisuudessa. Opiskelijat määrittivät heti perustamiskokouksessa syksyllä 2018 ja sen jälkeisissä tapaamisissa peruslähtökohdat ja toiminnan tavoitteet. Ne määrittävät toimintamme perusteet ja tavoitteet ja antavat selkänojaa. Ne saavat ihmisiä liittymään ryhmään. Palaan tähän tekstin loppupuolella.
Tutkimuspuoli vahvistui
Meillä on muutamia toimintamuotoja, jotka toistuvat vuodesta toiseen samanlaisina. Aloitamme syksyn ykkösten rekrytoinnilla. Käynnistämme kouluvierailut, olemme mukana järjestämässä tapahtumia Ideaparkissa jne. Muutoin pyrimme olemaan toiminnassamme mahdollisimman joustavia, elämään hetkessä ja reagoimaan eteen tuleviin asioihin ja ilmiöihin. Katsomme lukuvuoden alussa, millaisia ideoita ryhmän sisältä nousee.
Tänä vuonna painottui selvästi tutkimuspuoli. Soturitoimintaan tuli mukaan aiempaa enemmän tutkijatyyppejä. Samaan aikaan saimme ulkopuolelta yhteydenottoja, joissa meiltä kysyttiin halukkuutta ryhtyä yhteistyöhön sellaisten teemojen ympärillä, jotka eivät aikaisemmin olleet meillä esillä. Paljon esillä ollut energiakysymys oikeastaan pakotti meidätkin ottamaan tähän liittyviä asioita selville ja löysimme yhteistyötahoja Tampereen yliopistosta. Luonnonsuojeluyhdistys kehoitti meitä ottamaan selvää Suomirata-kysymyksestä ja päädyimme selvittelemään asiaa asiantuntijatahojen kanssa. Kiertotalousasiat nousivat esille, kun tutustuimme esim. Sitran tuottamiin materiaaleihin ja johti melko tiiviiseen yhteistyöhön Sitran ja muiden kiertotaloustoimijoiden kanssa. Tutkimusteemat nousivat niin merkittäviksi, että päädyimme perustamaan Soturiryhmän sisälle oman tutkimusosaston.
Lempäälän lukion sijainti on täysin poikkeuksellinen. Ahtialanjärvi on valttikorttimme. Se on meille ainutlaatuinen oppimisympäristö, joka kutsuu kääntämään katseen koulun seinien ulkopuolelle. Oppilasaineksen osalta olemme ihan tavallinen lukio. Ei meillä ole suurta massaa, joka olisi lähtökohtaisesti erityisen huolissaan ympäristöasioista ja olisi siksi valmis käyttämään pahimmillaan (vai parhaimmillaan?) satoja tunteja erilaisiin ilmasto- ja ympäristöasioihin kuten nyt tapahtuu.
Nuoret haluavat tulla Ilmastosoturitoimintaan mukaan, koska he kokevat saavansa toiminnasta jotakin erityistä. He saavat uusia ystäviä. He pääsevät tutustumaan uusiin ihmisiin. He pääsevät ottamaan asioista selvää, tutkimaan asioita ilman, että joku sanoo heille, mitä tai miten heidän pitää niitä tutkia. He pääsevät järjestämään tapahtumia ja olemaan niissä päätähtiä. He pääsevät tilaisuuksiin, joissa he ovat asiantuntija- ja konsulttiroolissa. Tutkijayhteisön ihmiset ovat kiinnostuneita heidän mielipiteistään ja haastattelevat heitä julkaisuihin ja tutkimuksiin. Mutta ennen muuta nuoret tulevat mukaan ryhminä ja koska se on coolia (varmaan sikavanhatermi?) ja hauskaa. Parasta tässä on se, että Ilmastosoturit on nuorten itse luoma brändi, jota ei tarvitse hävetä. Päinvastoin, se on ylpeyden aihe. Jos Ilmastosoturitoiminnan ytimessä olisivat metsäretket, kourallinen nuoria tulisi mukaan.
Kysymys ei ole luontosuhteen vahvistamisesta, vaan tavallisesta arjesta ja elämäntavan muutoksesta. Kyse on tulevaisuudesta ja toivosta, uusista näkökulmista ja siitä, että saamme olla visioimassa tulevaisuutta yhdessä ja edesauttamassa yksilöinä ja ryhmänä yhteistyökumppaneidemme kanssa sen toteutumista.
Tapahtumat toiminnan kivijalkoina
Meillä oli tänä vuonna kaksi isoa tapahtumaa, joita olimme järjestämässä. Ensimmäinen oli syksyllä Ideapark Goes Green eli Greenpark -tapahtuma kauppakeskuksen keskusaukiolla. Greenparkin osalta parasta oli tiivis yhteistyö Tredun puolen väen kanssa. Oli tosi hienoa nähdä, kun Soturit tekivät töitä rinta rinnan ammattikoulun puolen väen kanssa valmisteluvaiheessa. Kun suunnittelimme tapahtuman tavoitteita ja visuaalista ilmettä, sen kulkua, kun etsimme yhdessä yhteistyökumppaneita ja kun toteutimme tapahtumapäivän lavalla ja eri toimintarasteilla. Greenpark -tapahtuman järjestäminen työllisti yli 60 Soturin joukon! Tästä vielä lämmin kiitos Riina Aspilalle ja muille kavereillemme Tredussa!
Kevään iso tapahtuma oli paljon puhuttu IMBY -päivä. Meidän kannaltamme on tärkeää, että meillä on Lelussa sovittu kalenterivaraus viidennen jakson ensimmäisenä päivänä. Se pakottaa meidät käynnistämään ideointivaiheen jo syyslukukauden puolella. Idea IMBY:stä alkoi hahmottumaan heti Greenparkin jälkimainingeissa ja sai lopullisen muotonsa joskus syyslukukauden lopulla ryhmäkokouksissa. Tavoitteenamme oli pyrkiä hahmottamaan vihreää siirtymää mahdollisimman monesta kulmasta ja antaa nuorille itselleen erilaisia välineitä, joiden avulla vaikuttaa siirtymän toteutumiseen.
Projektina IMBY oli vielä Greenparkiakin suurempi, koska siinä oli enemmän valmistelua ja yksityiskohtia. IMBY työllisti jollain tavalla oikeastaan koko Soturiryhmän ja siinäkin teimme hienoa yhteistyötä opettajakunnan ja Tredun puolen väen, sekä Lempäälän kunnan eri toimijoiden kanssa. Jälkimaku IMBY:stä oli tosi positiivinen, kuten on monessa kohtaa tullut esille.
Näkyvyys on tuonut uusia kontakteja
On ollut todella ilahduttavaa huomata, että Ilmastosoturit on jo varsin tunnettu brändi kautta maan. Meillä on omia ”agentteja” ministeriöissä, isoissa valtakunnallisissa järjestöissä ja yliopistomaailmassa. Meidät tunnetaan varsin hyvin koulumaailmassa. Näkyvyyden ansiosta saamme kutsuja ja yhteydenottopyyntöjä todella paljon. Pyrimme vastaamaan kaikkiin kyllä ja sovimme Soturiryhmän kesken siitä, ketkä ottavat mistäkin asiasta koppia. Ryhmä raportoi eri viikkokokouksissa asioiden edistymisestä ja siten suurin piirtein kaikki pysyvät kärryillä, missä mennään.
Nyt toimintamme alkaa olemaan niin laaja-alaista, että edes allekirjoittanut ei ole kaikesta perillä! Nuoret saattavat jälkeenpäin kertoa olleensa esimerkiksi mukana järjestämässä kansainvälisiä ympäristöalan seminaareja tai ideoimassa jonkun tahon kanssa ympäristöaiheista lautapeliä. Tämähän tässä on tarkoituskin. Siis se, että nuoret pääsevät tekemään erilaisia asioita, jotka eivät suoraan liity koulun tai edes Soturiryhmän toimintaan. He ovat jo aktiivisia yhteiskunnallisia toimijoita. Eli kuten Sotureilla teetetyissä kyselyissä usein nousee esille: ”Me emme harjoittele vaikuttamista, me vaikutamme!”
Soturitoiminnan perusperiaatteet toiminnan kivijalkoina
Palaan vielä niihin Ilmastosoturitoiminnan keskeisiin periaatteisiin, joista voi olla muuallakin apua.
Lähtökohtamme ovat olleet alusta eli vuodesta 2018 lähtien samat.
Opiskelijajohtoisuus.
Opiskelijat ovat keskiössä. He tekevät niitä asioita, joita haluavat ja ovat tekemättä, jos ei tunnu omalta. Toiminta on opiskelijajohtoista eli opettajat eivät tee mitään valmiiksi, vaan opiskelijat tekevät ja johtavat itse itseään. Opettajien roolina on kutsua koolle ja koordinoida sitä, että hommat etenevät, verkostoitua nuorten rinnalla, mutta tehdä se sivusta ja ennen muuta astua itse sivuun, kun show alkaa. Tämän ansiosta nuorilla on itsellään tunne: ”We did it!”
Keskitymme tekoihin.
Tuttu juttu eli emme osoita mieltämme tai painosta päättäjiä. Keskitymme tekemään itse ja rohkaisemme muita tekemään konkreettisia tekoja. Tänäkään vuonna emme ole osallistuneet mielenosoituksiin tai muihin mielenilmaisuihin. Siksi meitä on vaikea vastustaa tai leimata.
Tätä periaatetta on ajoittaen koeteltu, mutta opiskelijoiden enemmistön kanta on ollut tiukka. Kannustamme osallistumaan, mutta niin, että ei ole Soturihuppari päällä.
Mitä tekoihin tulee, mallioppiminen on tärkeää. Isossa ryhmässämme on aina mukana niitä, jotka ovat jossain elämänalueella edistyksellisempiä kuin toiset. Tapaamisissa ja eri tilanteissa keskustelu pyörii ilmasto- ja ympäristöteemoissa, jolloin kylvetämme itseämme ja toisiamme ilmasto- ja ympäristöpuheella. Sen seurauksena vinkit hyvistä kirpputoreista leviävät ja yhä useampi kokeilee uusia kasvisruokareseptejä, jättää oman auton hankkimatta ja/tai tekee muita ekotekoja. Ketään ei pakoteta mihinkään ja kokeilut tehdään omasta halusta.
Nuoret viestivät nuorille.
Nuoret ovat hyvin tiedostavia. Esimerkiksi julkaisujen nolous on vahva allergeeni eli aiheuttaa pako-oireita. Mitään noloja juttuja ei yksinkertaisesti julkaista. Tähän seulaan on moni allekirjoittaneenkin ehdotus tai sommitelma töksähtänyt, mutta niin sen kuuluu ollakin. Kohta muuten paukkuu Instagramissa tonnin raja! Seuraathan jo meitä?
Esiintymisiä, tapahtumia, tilanteita valmistellaan yhdessä ja niin huolella kuin mahdollista ja eri tilanteisiin mennään aina vähintään pareina.
Mietimme ennen tapaamista tai tilannetta, mistä siinä on kysymys, miten se asettuu oman toimintamme kokonaisuuteen ja mitä sillä on mahdollista saavuttaa. Rohkaisemme toisiamme sanomaan mielipiteemme ja yritämme olla avoimia ja kannustavia toisia kohtaan. Toisinaan sovimme etukäteen ja ääneen tietyt roolitukset kullekin Soturille, niin kykenemme näkemään asiat eri kulmista.
Toiminnan vaikuttavuus.
Haluamme vaikuttaa niihin asioihin, joilla on merkitystä. Mietimme paikallista Lempäälän ja lähialueen näkökulmaa, toisaalta nykyään enemmän ja enemmän myös oppilaitoksia ja nuoria eri puolilla maata. Tämän vuoden aikana meillä on avautunut aiempaa enemmän myös globaaleja yhteys- ja vaikutuskanavia.
Lähdemme liikkeelle arjen esimerkeistä. Millaisia muutoksia meidän eri ikäisten ihmisten pitäisi elämäntavoittaissamme toteuttaa, jotta saisimme esimerkiksi pienennettyä hiilijalanjälkeämme. Kun nämä asiat on löydetty, mietimme miten voisimme niihin vaikuttaa. Eli miten voisimme rohkaista ja kannustaa ihmisiä tekemään ekologisempia valintoja.
Toivon näkökulma!
Ilmasto- ja ympäristöasioissa tuntuu toimivan se vanha totuus, että vain huonot uutiset ovat uutisia. Päätimme heti alkumetreillä kiinnittää katseemme hyviin uutisiin ja tuoda sitä kautta esille toivon näkökulmaa. Näin tehdessämme olemme monesti ihmetelleetkin sitä, miten paljon hyvää kehitystä tällä sektorilla tapahtuu! Ongelmiin tai ”haasteisiin” kiinnitetään niin kauan huomiota, kunnes ne lakkaavat olemasta ongelmia/haasteita.
Esimerkiksi täällä Suomessa jokainen täysi-ikäinen ja entistä suurempi osa nuorista on käynyt ainakin mielessään läpi suhtautumistaan ympäristöasioihin työnteon osalta ja toisaalta oman muun arkensa osalta. Moni meistä tarvitsee lähinnä hyviä perusteluja ja kannustusta, niin ryhdymme toimimaan toisin. Vastarannankiisket ovat uhanalainen laji, ja hyvä niin.
Entä voiko homma toimia muualla?
Yllä mainitsemani asiat ovat toimineet toiminnan lähtökohtina ja tavoitteina, joiden varaan on ollut mahdollista rakentaa arjen tekemistä. Kuluneen vuoden aikana olemme käyneet useita kymmeniä keskusteluja sen ympärillä, miten muualla saataisiin vastaavanlaista toimintaa käyntiin. Ruovedellä on tosiaan jo Soturiryhmä, joka puksuu ja puhisee ja saa upeita asioita aikaiseksi! Muuallakin on hienoja aihioita, jotka toivottavasti lähtevät ensi lukuvuonna lentoon. Uskomme vakaasti siihen, että tämänkaltaista toimintaa kannattaa käynnistää, koska suurin piirtein näin toteutettuna toiminnan avulla voidaan vastata monenlaisiin tämän ajan ja opetussuunnitelman haasteisiin.
Me täällä Lempäälässä emme ole liiemmin sivuille vilkuilleet, vaan olemme keskittyneet omaan juttuumme. Se on meidän mielestämme ollut hyvä ratkaisu, koska kullakin oppilaitoksella on oma kulttuurinsa ja jokaisella paikkakunnalla omat vahvuutensa. Tekemällä oppimisen eetos on kuulunut jo pitkään Lempäälän lukion toimintakulttuuriin. Toisaalta Lempäälässä on myös tapana toteuttaa erilaisia projekteja yhdessä eri organisaatioiden kanssa. Kun yhdistää paikkakunnan ja koulun periaatteet, syntyy hieno toisiaan täydentävä ja konkreettisia tuloksia tuottava lopputulos.
Onko siis mahdollista käynnistää Soturitoimintaa muualla kuin Lempäälässä, missä on näin hienot ainekset? Me uskomme, että on.
Ei ole yksinkertaista taikasanaa ja kaikkialla toimivaa ratkaisua. Valitettavan usein homma tyssää siinä vaiheessa, kun kysytään vastuunkantajia. Meidän vastauksemme tähän viimeiseen on ollut se, että kokoa ryhmä ja ota se ensimmäinen askel. Ota niin lyhyt ja ”helppo” askel, että se on mahdollista toteuttaa. Toteuta projekti, josta tulee jotain näkyvää tulosta. Ensimmäinen askel on jo liikettä ja vie johonkin suuntaan. Sen päälle on mahdollista rakentaa jatkoa. Jokainen teko, jolla on joku konkreettinen tulos tai seuraus, sitouttaa tekijöitä toimintaan. Alkuvaiheessa on tärkeää pyrkiä varmistamaan, että teosta jää hyvä maku suuhun mahdollisimman monelle. Jos niin ei käy, seuraavaa askelta on vaikeampi ottaa, koska ihmisillä on lihasmuistissa epäonnistuminen. Jos teko on tuottanut hyviä kokemuksia porukalle, kannattaa nopeasti pujottaa seuraavaa matoa koukkuun. Seuraava askel voi jo olla pykälää haastavampi. Vastatuulta on edessä aina, mutta joskus paras motivaattori on ihminen, joka sanoo ääneen: ”Mahtaako tuo onnistua?”
Lopuksi jotain hieman henkilökohtaisempaa. Minulta kysytään toistuvasti, miten jaksan käytännössä tehdä kahta työtä, opettaa ja toimia Soturitoiminnan sihteerinä, yhtä aikaa? Mistä saan energian ja motivaation tehdä tätä. Heitän aina vastapalloon: ”Mikä voisi olla tärkeämpää?”
Koen niin, että opettajana minun pääasiallinen tehtäväni on antaa nuorille valmiuksia ymmärtää maailmaa ja antaa heille välineitä vaikuttaa siihen. Nuoret oppivat joka päivä asioita, mutta oppiminen on kumulatiivista, kun he pääsevät saman tien soveltamaan oppimaansa. Saavat siitä mahdollisimman paljon palautetta ja vahvistusta omalle erityisosaamiselleen.
Tämä vuosi, yhdessä toteutetut asiat, yhdessä saamamme palaute ja yhdessä oppimamme asiat on antanut vahvistuksen sille, että olemme löytäneet jotakin erityistä. Olemme nähdäksemme oikealla tiellä.
Kirjoittaja: Soturitoiminnan sihteeri Jamo
Kuvat: Emil ”Lime” Mäkynen
Viimeisimmät kommentit