Ilmastonmuutostutkijoiden ja opettajien yhteishanke eli niin sanottu CLIMADEMY käynnistyi kesällä 2022. Hankkeen tavoitteena on ollut kehittää keinoja, joiden avulla ilmastonmuutoksen uusimmat tutkimustulokset pystyttäisiin implementoimaan eli ottamaan käytäntöön kautta istuttamaan osaksi kouluopetusta. Hankkeessa on mukana neljä Euroopan maata Kreikka, Italia, Saksa ja Suomi. Suomessa toimintaa koordinoivat Helsingin yliopiston ilmakehätieteiden keskuksen INAR:in (Institute for Atmospheric and Earth System Research) tutkijat ja heidän asemapaikkanaan on on Hyytiälän metsäasema. CLIMADEMY:n Suomen ryhmässä on mukana kymmenkunta opettajaa, joista peräti kolme on niin sanottuja Soturiopettajia: Aulikki Laine Ruoveden lukion Ilmastosoturiryhmästä, Merja Kuisma ja allekirjoittanut Lempäälästä.
Yhteistyö on ollut tiivistä ja tuottanut tulosta. CLIMADEMY on ollut varmaankin meille kaikille varsin merkittävä. Ymmärryksemme ilmastonmuutoksesta on lisääntynyt, mutta tutkijatkin ovat luullakseni saaneet rautaisannoksen koulujen arjesta.
Sain tilaisuuden edustaa Suomen CLIMADEMY-ryhmää hankkeen ”syyspäivillä” Kreetalla 3.-5.11. ja sanonpa vaan, että oli mahtava kokemus!
Viheliäinen ilmiö
Kreetalla oli koolla noin 40 henkilön monenkirjava kokoonpano viidestä maasta Kreikasta (Ateena ja Kreeta), Italiasta (Bologna), Isosta-Britanniasta, yksi brasilialainen ja allekirjoittanut. Ammattien kirjo oli myös kattava. Ilmastonmuutostutkijoita, yliopistojen professoreita ja muuta yliopistojen väkeä, opettajakoulutuslaitoksen ihmisiä, opettajia eri kouluasteilta sekä muutama poikkitieteellinen taiteilija.
Kolmipäiväisen seminaarin kattaus oli erittäin monipuolinen. Meille pidettiin noin kymmenen erilaista esitystä, joissa lähdettiin liikkeelle ihan perusasioista eli kysymyksestä, onko ilmastonmuutos todistettu tosiasia ja onko tiede kyennyt todistamaan ihmisen osuuden siinä (Vastaus: Ehdoton kyllä!). Meille esiteltiin uusinta tutkimusta ja selväksi tuli meillä on käsissämme varsin viheliäinen pirulainen. Yksi esimerkki: ilmakehän puhdistuessa saasteista auringon lämmittävät säteet pääsevät esteettömämmin maanpinnalle jolloin lämpötilat nousevat. Saastesumu on siis ainakin jossain määrin suojannut maan pintaa paahtavalta helteeltä.
Kreetalla sijaitsee yksi Euroopan merkittävimmistä ilmakehäntutkimuslaitoksista. Kolme vuosikymmentä sitten perustettu Finokalian tutkimusasema on Välimeren ensimmäinen. Aseman sijainti tarjoaa poikkeuksellisen hyvät edellytykset tutkia ilmakehää ja lämpötiloja, koska Kreeta on usean maantieteellisen alueen leikkauspisteessä. Sieltä käsin pystytään tutkimaan Kaakkois-Euroopan/Balkanin alueen, Turkin ja Lähi-Idän ja jopa Koillisen Afrikan ilma- ja merivirtoja. Meille esiteltiin tutkimusaseman toimintaa ja tutkimustuloksia. Kuulimme tietoa ilmakehässä tapahtuneista muutoksista, Välimeren ja muidenkin merien lämpötilamuutoksista ja selittävistä tekijöistä ja niin edelleen.
Muiden luentojen aiheina oli myös esimerkiksi kreikkalainen rakennusarkkitehtuuri. Se, miten rakennukset on tehty, miten ilmastonmuutos on vaikuttanut rakennusten ”kuormitukseen” ja millaisia uusia hankkeita rakentamisessa on käynnistetty, jotta rakennukset kestäisivät paremmin entistä kuumemmissa ja kuivemmissa olosuhteissa.
Jokainen käyrä ja käppyrä kertoi karua kieltä siitä, miten nopealla aikataululla ilmasto lämpenee, kun CO2 -päästöt ovat lisääntyneet. Miten merivirrat tällä hetkellä kulkevat ja merivesien lämpötilat ovat historiallisen korkealla tasolla; miten myrskytuulet syntyvät ja voimistuvat. Valencian tilanteesta saatiin valitettavan konkreettinen esimerkki ilmastonmuutoksen tämän hetken paikallisista ilmiöistä.
Meille CLIMADEMY:n Suomen tilaisuuksiin osallistuneille tilannekuva on tullut valitettavan tutuksi. Metaanin merkitys avautui minulle vasta näistä esityksistä. Uusimman tutkimuksen mukaan metaanikaasut voimistavat merkittävästi hiilidioksidipäästöjen vaikutusta ja kiihdyttävät ilmaston lämpenemistä. Hyytiälä ja Suomen yhteys mainittiin useimmissa esityksissä. Siinä vaiheessa katseet kiinnittyivät allekirjoittaneeseen, vaikka minulla ei tietysti ole asiaan osaa, ei arpaa.
Miten ilmastonmuutosta voidaan opettaa?
Kaltaiselleni maallikolle esitysten seuraaminen oli toisaalta kiehtovaa, koska kaikesta kävi ilmi tutkijoiden osaaminen ja innostus. Koin kaikesta myös suurta ahdistusta. Kyselin tutkijoiden ennusteita mitä seuraavaksi tapahtuu. Sain kysymyksiini jokseenkin aina saman vastauksen: ”It is too complex to say” (”mekanismit ovat niin monimutkaisia että emme osaa ennustaa). Toinen tutuksi tullut vastaus oli: ”We are already out of boundaries so we don´t have anything to compare with” (”Olemme jo, esim. CO2-päästöjen osalta, ylittäneet kaikki aikaisemmat raja-arvot eli emme osaa vertailla tietoja mihinkään”)
No, se Iso kysymys kuuluu: miten näin vaikeita asioita voidaan ja kannattaa opettaa nuorille, että he eivät vajoa entistä syvempään epätoivoon?
Selvää on, että ilmastonmuutos ei ole mitään sellaista, mikä tapahtuu jossain hämärässä tulevaisuudessa. Se tapahtuu juuri nyt. Monella mantereella olosuhteet ovat jo muuttuneet todella vaikeiksi. Pääosa seminaariväestä oli kotoisin Välimeren maista. Heille ilmastonmuutos merkitsee poikkeuksellisen tukahduttavaa kuumuutta ja kuivuutta. Äärimmäiset sääilmiöt, kuten myrskytuulet ja metsäpalot, ovat jo tulleet heille valitettavan tutuiksi. Nyt kysymys on siitä, kuinka saisimme tehokkaasti ilmastonmuutosta hidastettua.
Haaste on massiivinen. Silti en aistinut ihmisten keskuudessa epätoivoa. Itse asiassa seminaariväen jonkinasteinen toiveikkuus ja keskinäinen yhteenkuuluvuuden tunne oli suorastaan käsinkosketeltavaa. Kerroin ihmisille, että suomalaiset eivät ole ehkä vielä aivan täysin heränneet ilmastonmuutoksen vaikutuksiin, koska meillä esimerkiksi on edelleen neljä vuodenaikaa. ”Good for you” eli ”Hyvä niin”, kuului vastaus.
Koin kylmäävän hetken, kun seminaarin organisaattori Nikos Kalivitis tuli vetämään minua maanantaiaamuna hihasta ja ilmoitti, että voisin esitellä meidän eli Suomen ja erityisesti Ilmastosoturien menetelmiä ja lähestystapoja tiistaina aamupäivällä. Oli nimittäin käynyt niin, että ilmeisen kuuluisa kreetalainen kasvitieteilijä Georgios Afordakos oli sairastunut. Olin kyllä valmistellut etukäteen oman pienen esityksen kahvitauolle ”varsinaisten aiheiden välipalaksi”, mutta huipputiedemiesten viimeisteltyjen esitysten myötä rima oli noussut huimiin korkeuksiin.
Tiistaiaamun ensimmäinen puhuja oli tunnettu rakennusarkkitehtuurin tutkija, joka esitteli kiehtovalla tavalla perinteistä ja modernia kreikkalaista rakennusarkkitehtuuria. Möreä-ääninen mies oli kerrassaan vaikuttava ja kaiken lisäksi nimeltään Odysseus. Onnekseni hän lopetti diaan, jossa on maapallo ja sen ympärillä teksti: ”There is no Planet B”. Kauluspaitani alla oli nimittäin vastaava paita, jossa Odysseuksen dian lause ”jatkui”: ”We are all in this together”. Sain siis upean aasinsillan ja jatkoin tarinaa siitä, millaisia asioita meidän porukkamme eli Lempäälän lukion Ilmastosoturit ovat viimeisen kuuden vuoden aikana tehneet ja mitä olemme näiden vuosien aikana oppineet.
Pääviestini oli tämä: ei riitä, että yhdistämme tutkimuksen ja nuoret. Toisin sanoen, ei riitä, että nuoret ymmärtävät mistä ilmiössä on kysymys. Nuorille on myös annettava välineet, joiden avulla he ottavat ilmastonmuutoksen ”haltuun” ja saavat kokemuksen siitä, että nimenomaan heillä on tämän ilmiön hillitsemisessä tärkeä rooli jo nyt ja keskeinen rooli tulevaisuudessa. Heidän pitää jo varhaisessa vaiheessa saada kokemus, että heidän omilla toimillaan on vaikuttavuutta. Siitä meillä onkin Soturiryhmässä hyvää dataa. Sotureille tehdyissä tutkimuksissa on käynyt ilmi, että nuoret kokevat kykevänsä vaikuttamaan asioihin ja että toiminta ryhmässä on vähentänyt heidän huoltaan.
Kerroin myös SITRA:n eli Suomen itsenäisyyden juhlarahaston kokoamasta megatrenditutkimuksesta ja sen näkökulmista ja merkityksestä nimenomaan ilmastotyölle. Olen vahvasti sitä mieltä, että megatrendityöskentely avaa paljon sellaisia näkökulmia, joita kouluissa kautta maailman olisi hyvä opettaa. Ajattelen niin, että nuoria pitää auttaa kasvattamaan kirahvin kaula, jotta he kykenevät näkemään tämän sumuisen ajanjakson yli ja uskaltavat unelmoida paremmasta. Teimme Megatrendi-ryhmän kanssa mielenkiintoisen tulevaisuutta käsittelevän kyselytutkimuksen, jonka tuloksista kerroin. Palaan siihen erikseen toisessa tekstissä.
Soturien opit saivat upean vastaanoton. Toimintaamme kehuttiin inspiroivaksi esimerkiksi. Seuraavana esiintynyt Ateenan yliopiston opetusalan tutkija Thalia Tsaknia jatkoi siitä mihin minä jäin eli hän kehoitti meitä pohtimaan juuri sitä kysymystä, miten uusinta tutkimusta voitaisiin jalkauttaa ja ihmisiä osallistettua.
Suomi ON edelläkävijä!
Ilmastotutkimus tuottaa koko ajan tarkempaa ja tarkempaa tietoa ilmastosta ja ympäristöstä. Silti ennustaminen on mahdotonta. Kuljemme tuntemattomalla polulla. Kiitos tutkimuksen, tiedämme kuitenkin keskeiset muuttujat. Tiedämme esimerkiksi sen, että hiilidioksidipäästöjä on pakko saada globaalilla tasolla vähennettyä ja että aikataulun suhteen alkaa olla hoppu. Hahmotamme myös sen, mitä ekologisempi elämäntapa tarkoittaisi omassa arjessamme.
Minulta kysyttiin Kreetalla se sama kysymys, joka Sotureilta kysytään aina erilaisissa puhetilaisuuksissa: mitä merkitystä on yksilön, esimerkiksi suomalaisen ihmisen valinnoilla, koska amerikkalaisten ja kiinalaisten päästöt ovat moninkertaiset. Tämä ei aivan pidä paikkansa ja kysymys kaipaa muutenkin tarkennusta. USA ja Kiina ovat toden totta valtioina merkittävimpiä hiilidioksidipäästöjen aiheuttajia. YK ylläpitää hienoa tilastosivua nimeltä Globalis. Sieltä on mahdollista selvittää paitsi maiden kokonaispäästöt niin myös esimerkiksi hiilidioksidipäästöt per asukas. Sieltä selviää, että yhdysvaltaisen hiilijalanjälki on tosiaan painavin (13.3 tonnia), kiinalaisen on näistä kolmesta toiseksi suurin (7.76) ja suomalaisen vasta kolmas (6.57). Jos otamme mukaan varallisuuden, järjestys muuttuu. Kärki, USA, on edelleen sama (76399 $). Suomi kuitenkin ohittaa Kiinan (50375 ja 12720). Kysyjälle voi myös heittää, että haluaako hän meidän siis odottavan sitä, että Sisä-Mongoliassa sijaitseva Tuoketuon hiilivoimala lopettaa tuotantonsa.
Mutta onko mielekästä vertailla esimerkiksi amerikkalaisiin tai kiinalaisiin? Emme kykene vaikuttamaan Yhdysvaltain tai Kiinan tekemisiin. Vaikka vertailisimme pelkästään suomalaisia keskenään, olemme vain yksi ihminen viiden ja puolen miljoonan joukossa. Tosiasiassa emme kykene vaikuttamaan kenenkään muun kuin omaan ja kenties perheemme ja osa meistä työyhteisömme arjen tapoihin ja valintoihin. Olemme kuitenkin keskimäärin niitä maailman hyvätuloisia, joilla on arjessaan mahdollisuus tehdä kestäviä valintoja. Tilastoista selviää myös, että yhden suomalaisen hiilidioksidipäästöt ovat moninkertaiset kun niitä vertaa köyhemmässä maissa asuvien ihmisen päästöihin. Ja pienituloisina heillä ei ole niitä valinnanmahdollisuuksia, mitä meillä on.
Koin Kreetalla vahvasti sen, että meitä suomalaisia kuunnellaan ja kunnioitetaan. Meidän koulutustasommekin arvioidaan edelleen erittäin korkeatasoiseksi. Meillä suomalaisilla on siis tieto ja yleinen ymmärrys paremmalla tasolla kuin lähes kaikissa muissa maissa. Entä jos ajatellaan vaikka Pariisin ilmastosopimuksen henkilökohtaisena sitoumuksena? Allekirjoittaisitko sinä sen minun kanssani?
Tutustuin Kreetalla upeisiin ihmisiin. Tunsin suurta yhteenkuuluvuutta heihin. Eräs heistä oli Bolognan yliopistossa tohtorinväitöskirjaa ympäristökasvatuksesta tekevä nuorimies. Hän on vegaani. Hän ei siis myöskään syö juustoa. Istuimme muutamaankin otteeseen vierekkäin paikallisissa ravintoloissa. Hän kävi joka ikinen kerta monipolvisen keskustelun tarjoilijoiden kanssa siitä, mitä hän voisi vegaanina tilata. Uskon, että kyseisissä ravintoloissa alkoi pohdinta siitä, miten he voisivat paremmin täyttää vegaaniasiakkaiden toiveet 😉
Jarmo Lehtinen
Lempäälän lukion Ilmastosoturi
Viimeisimmät kommentit