Kykymme tuottaa ravintoa maapallon edelleen kasvavalle väestölle, on teema, jonka luulisi kiinnostavan jokaista meistä. Siksi onkin varsin erikoista, että aiheesta ei juuri keskustella. Jo vuosia jatkunut yhteistyö suomalaisen kehitysjärjestö Food and Forest Development Finlandin (FFD) kanssa on avannut Sotureille hienoja mahdollisuuksia ymmärtää ruoantuotannon merkitystä ja luoda yhteyksiä eri puolille maailmaa. FFD:llä on vuodesta 2012 lähtien ollut 36 eri hanketta yhdessätoista maassa eri puolilla maailmaa. Viime vuonna 2024, FFD tuki 47 tuottajajärjestöä viidessä eri maassa 15 hankkeen kautta.
Saimme tilaisuuden keskustella viljelyolosuhteista ja ruoantuotannon tulevaisuudesta FFD:n toiminnanjohtajan Tiina Huvion, sekä asiantuntijoiden Jenny Öhmanin ja Tuuli-Maria Mäen kanssa. Alla oleva teksti perustuu näihin keskusteluihin.
Moderni maatalous ei ole kestävää
Vielä alle sata vuotta sitten 1950-luvulla maailman väkiluku pyöri alle neljän miljardin paikkeilla. Maailmassa ajateltiin, että väkiluku ei voi merkittävästi enää kasvaa. Tällöin ongelmana oli, että ei pystytty tuottamaan tarpeeksi ruokaa koko väestölle. Seuraavien vuosikymmenien aikana maatalous kehittyi valtavasti kemiallisten lannoitteiden, torjunta-aineiden ja geenimanipuloinnin ansiosta. Ruokaa saatiin tuotettua tarpeeksi, joka mahdollisti myös väkiluvun massiivisen kasvun, joka on tänä vuonna yli kaksinkertainen 50-lukuun verrattuna. Tällä hetkellä ruokaa tuotetaan tarpeeksi, mutta uusi ongelma on noussut esiin: moderni maatalous ei ole ympäristön kannalta kestävää. Karjatalous, lannoitteiden tuottaminen ja ruoan kuljettaminen aiheuttavat hiilidioksidipäästöjä, maaperä köyhtyy ja vesi on vaarassa loppua. Maataloudessa ja ihmisten syömisessä pitää tapahtua merkittäviä muutoksia, jotta ruoantuotannon valtava vaikutus ilmastoon ja maapalloon saadaan pysäytettyä.
Jotta voimme tarkastella tulevaisuutta, on hyvä palata menneisyyden Suomeen ennen keinolannoitteita ja maatalouden mullistusta. Miten toimittiin ilman keinolannoitteita ja ruoan kuljetusta toisilta mantereilta? Ruokaturva rakentui suomalaisille siitä, että pidettiin muutama lehmä ja ehkä pari sikaa. Lehmät söivät nurmea ja niiden lanta piti huolta maaperän hedelmällisyydestä. Lihaa syötiin vain kerran tai pari viikossa ja muuten turvauduttiin viljatuotteisiin, sipuleihin, perunaan, nauriiseen, porkkanaan ja muihin Suomen ilmastossa kasvaviin kasveihin, joiden kasvamista ja varmuutta edisti lehmien tuottama lanta ja hedelmällinen maaperä. Nykyään karjaa ja kasveja kasvatetaan erikseen, koska eläinperäiset tuotteet ovat paljon merkittävämmässä asemassa. Tämän takia joudutaan turvautumaan keinolannoitteisiin, jotka yhdessä karjatuotannon valtavan mittakaavan kanssa edistävät ilmastonmuutosta. Lannan kuljettamisesta on tullut hankalaa, koska karja ja kasvit ovat keskittyneet eri paikkoihin. Lannoitteiden ongelmana on myös niiden määrä, jonka takia osa päätyy Itämereen.
Pavuista proteiinia
Riittävä proteiinin ja energian saanti ei ole kuitenkaan itsestään selvä asia. Jos mietitään ravintoaineita, niin eniten puhetta syntyy proteiinista. Tällä hetkellä proteiinia saadaan pääasiassa liha- ja maitotuotteista, mutta jos mietitään kasveja, niin pavut saattavat olla ainakin osa vastauksesta. Proteiinin saanti kasvisruokavaliolla pavuista ei ole mahdotonta, mutta se vaatii erilaisten papujen syömistä, sillä ihminen tarvitsee erilaisia aminohappoja. Vaikka proteiinia löytyisi yhdestä papulajikkeesta, niin aminohappoja on yleensä vain yhtä. Soijapapu on suosittu siksi, että se sisältää useampaa aminohappoa, mutta ongelmana on Suomen ilmasto, jossa soijapapu ei kasva. Suomessa kasvava härkäpapu sisältää proteiinia, mutta aminohappojen yksipuolisuus on ongelma. Pavut ovat kuitenkin merkittävä kasvi, kun mietitään tulevaisuuden proteiinin lähteitä. Toinen papujen hyvä puoli on se, että ne eivät pelkästään köyhdytä maaperää, vaan sitovat siihen typpeä ilmasta, jolloin maaperä pysyy hedelmällisenä. Papujen vaikutusta maaperään voidaan hyödyntää myös rotaatio- eli vuoroviljelyssä. Siinä samalla pellolla ei kasvateta koko ajan samaa kasvia, vaan viljeltävä kasvi vaihtuu esimerkiksi vuoden välein. Näin esimerkiksi juuri papujen positiivista vaikutusta maaperän hedelmällisyyteen voitaisiin hyödyntää. Tämä tarkoittaisi myös sitä, että keinolannoitteiden käyttö ei olisi välttämätöntä. Viljelyssä voitaisiin tulevaisuudessa myös ottaa huomioon ravintoaineiden nykyinen epätasa-arvo. Ihmiset saavat varsinkin länsimaissa liikaa energiaa suhteessa esim. suojaravintoaineisiin, vitamiineihin, sekä hiven- ja kivennäisaineisiin. Tämä johtuu esimerkiksi vehnän ja sokerin liiallisesta käytöstä. Muutoksia tehdessä voitaisiin varmistaa, että Suomen ja muiden maiden väestöstä saadaan myös ravittua paremmin.
Ilmastonmuutos koettelee eri alueita eri tavoin
Vaikka Suomessa keskitymmekin juuri Suomen ruoantuotantoon, niin ei se tarkoita sitä, etteikö ongelma koskisi muitakin maita. Modernin ruoantuotannon haitat ja siihen vahvasti liittyvä ilmastonmuutos on maailmanlaajuinen ongelma, jonka vaikutukset ovat erilaisia eri maissa. Lihatuotannon metaanipäästöt, metsien kaataminen, merien rehevöityminen ja keinolannoitteista aiheutuvat päästöt ovat seurausta ruoantuotannon massiivisesta kaavasta, joka on vahvasti esillä muun muassa Länsimaissa, Kiinassa ja Intiassa. On kuitenkin myös maita, joissa ruoantuotannon ongelmat ovat hyvin erilaisia. Esimerkiksi Saharan etelänpuoleinen Afrikka, jossa on paljon mikroilmastoja, vaihtelevaa maaperää ja ei tarpeeksi lannoitteita, kuten Tansania. Tansaniassa olisi paljon viljeltävää maata ja hyvät sademäärät, mutta varaa lannoitteisiin ei ole ja koulutuksesta on puutosta. Tällaisissa maissa tilanteesta tekee vielä kriittisemmän se, että ilmastonmuutos vaikuttaa ilmastoon ja viljelyolosuhteet käyvät koko ajan huonommaksi. Tansania on täydellinen esimerkki siitä, miten tasapainon puutos tuhoaa maapalloa ja tekee tulevaisuudesta koko ajan arvaamattomamman. Massiiviset karjatilat ja keinolannoitteiden käyttö päästöistä murehtimatta voi vaikuttaa tehokkaalta, mutta sen vaikutukset maapalloon ja muihin ihmisiin ovat erittäin vakavia.
Ruoantuotannon muutos edellyttää toimia kaikilta meiltä
Mitä sitten oikeasti pitäisi tapahtua? Ruoantuotannon muuttuminen koostuu niin yksilöiden valinnoista, kuin isojen toimijoiden teoista. Yksilöiden teot ovat tärkeitä, sillä muutoksia ei tapahdu, jos taloudellisesti ei ole tarvetta muutokselle. Miksi kauppaketjut ja ruoantuottajat tekisivät muutoksia, jos siitä ei aiheutuisi taloudellista hyötyä tai olisi pakko? Toisaalta pelkästään yksittäiset individualistiset toimet eivät riitä, vaan päättäjien ja isojen toimijoiden pitää yhtä lailla tehdä aloitteita. Suomessa esimerkiksi Kesko ja S-ryhmä, sekä julkinen sektori pystyvät näihin isoihin muutoksiin, kunhan he oikeasti saisivat merkkejä ja ohjausta siitä, että muutoksia pitää tapahtua. Vaikka yksittäiset muutokset ja toimet voivat tuntua merkittämättömiltä, niin voi niillä olla massiivinen vaikutus myös suuremmassa kaavassa.
Ruoantuotannon tulevaisuus riippuu siis siitä, kuinka nopeasti pystymme tekemään kestäviä muutoksia sekä tuotannossa että kulutuksessa. Menneisyyden viljelymenetelmistä ja luonnon kiertokulusta voidaan oppia, kun työskentelemme vähäpäästöisen ja tasapainoisen ruoantuotannon eteen. Samalla on tärkeää muistaa, että muutos vaatii sekä yksilöiden että suurten toimijoiden yhteistyötä. Kestävä tulevaisuus on kaikkien vastuulla.
Teksti: Olli Syrjälä
Haastattelun tekijät: Peppi Kakko, Ilmari Kenttä, Iivari Niemi, Jarmo Lehtinen.
Tekninen toteutus: Jaakko Sarka
Haastattelu ja yhteistyö FFD:n kanssa on toteutettu osana Suomen ulkoministeriön rahoittamaa ”Metsät ja kestävä kehitys” –globaalikasvatushanketta. Yhteistyö Ilmastosotureiden ja FFD:n välillä jatkuu tänä vuonna 2025 ”Muutoksen makupalat”- projektin parissa, missä keskitytään globaaleihin ruokakysymyksiin. Muutoksen makupalat on osa EU:n osarahoittamaa Connect for Global Change -globaalikasvatushanketta ja se toteutetaan yhteistyössä Maa- ja kotitalousnaisten (MKN) kanssa.
Lue lisää projektista: Muutoksen makupalat — Food and Forest Development Finland (FFD).”
Viimeisimmät kommentit