Ilmastosoturitoiminta on pyörinyt nyt Lelussa seitsemän vuoden ajan ja homma rullaa komeasti ja on asettunut osaksi koulun kulttuuria. Soturiporukassa oli tänäkin vuonna mukana valtavan iso joukko opiskelijoita, yhteensä yli sata eli noin neljännes koko porukasta. Opettajakunnasta jokainen kantaa oman panoksensa omalla tavallaan toimintaan huomioimalla ilmasto-, ympäristö- ja kestävän kehityksen teemoja opetuksessaan. Sotureille tulee henkilökunnalta myös hienoja avauksia ja ideoita pohdittavaksi. Erityisen paljon Soturitoiminnassa ovat kuitenkin olleet mukana niin kutsutut opesoturit Maija Häärä, Merja Kuisma, Jarmo Lehtinen, Erika Mustamäki, Taina Salonen ja Petteri Systä, sekä ryhmän konsulttijäsenenä rehtori Erno Tossavainen.
Vuoden varrella soturit ovat vieneet läpi valtavan määrän erilaisia projektia wanhojen kirppismyynnistä tansanialaisiin perunoihin. Opiskelijoiden ja henkilökunnan lahjat ja voimavarat ovat siis olleet laajamittaisesti hyötykäytössä ja yhteisön monenlainen osaaminen on vahvistunut. Projektimainen työskentely istuu varsin hyvin lukioon. Ideavaiheesta edetään aikataulutukseen ja toteutukseen ja kun asioita tehdään isolla porukalla, projektit eivät liiaksi kaadu kenenkään päälle.
Kuten edellä totesimme, henkilökunta heittää meille ideoita, mutta moni projekteista on myös aiemmilta soturisukupolvilta perittyjä, kuten perinteinen Soturien joulukalenteri. Soturiopiskelijoiden kynnys heittää ideoita on matala. Tosi paljon tulee viestiä myös koulun ulkopuolelta paikallisilta ja valtakunnallisilta järjestöiltä ja yhdistyksiltä avun ja yhteistyön pyyntöinä. Koska tekijöitä on paljon, aloitteita lähdetään lähes poikkeuksetta myös toteuttamaan.
Projektin kaava on lähes aina sama. Alussa ”kaikki” tuntuu enemmän tai vähemmän sekavalta, mutta työskentelyn edetessä tavoitteet ja roolitus alkaa kirkastua. Open/aikuisen näkökulmasta parasta on aina sellaiset tilanteet, kun ollaan jonkin tuntemattoman edessä eli tilanteessa, jossa kaikilla on sormi suussa. Sitten joku nuorista tokaisee: “En osaa vielä, mutta katson tutoriaaleja!”.
Yksi hyvä esimerkki on kolmen soturin Ronin, Jousian ja Eemelin toteuttama tekoälyprojekti. Poikia alkoi kiinnostaa eri tekoälymallit ja niiden väliset erot. Mitä esimerkiksi ChatGPT ja Deepseek vastaavat samoihin kysymyksiin? Näistä selvityksistä tutkimus laajeni koskemaan mallien energiankulutusta. Kolmikko sai avukseen oman koulun tekoälygurun Mika Setälän ja ulkopuoliseksi asiantuntijakontaktiksi alan kotimainen huippuosaajan Petriina Paturin, joka työskentelee Turun yliopistossa fysiikan professorina. Tuloksena oli erinomainen artikkeli ja video, joihin voitte tutustua näillä meidän nettisivuillamme ja Youtube-kanavallamme.
Projekteja valikoitaessa emme lähde ohjaamaan opiskelijoiden mielenkiinnon kohteita. Jos jokin aihe tai aloite ei ota tuulta alleen eli aihetta käsitteleviin erilliskokouksiin ei tule porukkaa, toteamme, että projektia ei kannata viedä eteenpäin. Tämä on kuitenkin hyvin harvinaista. Isossa porukassa on niin paljon erilaisia nuoria, että tekijöitä yleensä löytyy. Ja tuntuu siltä, että jotkut tulevat mukaan ihan vaan siksi, että haluavat olla mukana ryhmässä tekemässä vaikuttavia juttuja. Mielenkiinto ja innostus kasvaa matkan varrella.
”Valitse peruna”
Tämän lukuvuoden erityisteemana on ollut ruoka ja erityisesti peruna. Vuoden varrella olemme olleet usein tilanteessa, jossa ihmetellään, miksi mouhoamme perunasta. Harva tulee ajatelleeksi, miten merkittävä asia juuri ruoan ympäristöystävällisyys ja ekologinen kestävyys itse asiassa on. Aika usein meillä on myös varsin luutuneita käsityksiä ja tapoja, joiden muuttaminen voi olla vaikeaa.
Kasvisruoka on monille hankala juttu. Ja vaikka olisi halukkuutta, monesta suusta kuulee lauseen, että urheilija ei voi olla kasvissyöjä. Hiilari- ja proteiiniarvojen tutkiminen on suorastaan ilmiö. Kannattaa tutkia esimerkiksi Hernis-pussia! Kasvisravinnosta voi saada yhtä paljon tuikitärkeitä ravintoaineita kuin erilaisista lihatuotteista, mutta sitä voi syödä paremmalla mielellä kuin naudanlihapihviä!
Peruna valikoitui erityiskohteeksemme oikeastaan itsestäänselvyytenä. Peruna jos mikä on suomalainen tuote. Monella on varma mielipide oikeasta perunalajikkeesta eri tarkoituksiin ja siitä missä muodossa peruna on parasta. Perunan kulutus on suomalaisten keskuudessa kuitenkin vähentynyt viimeisten vuosikymmenten aikana. Lähellä tuotetun ja esimerkiksi vähemmän vettä vaativan potun syöminen on helppo ilmastoteko!
Siksi peruna. Tutkimme vuoden aikana perunaa eri kulmista. Jaoimme somekanavissamme erilaisia sisältöjä, annoimme kokkausvinkkejä ja kyselimme niitä suosikkilajikkeita. Koska ruoka on jokaiselle elintärkeä asia, aioimme jatkossakin jatkaa samalla linjalla ja puhua muun muassa ruoantuotannon tulevaisuudesta. Kannattaa käydä Soturien nettisivuilla ja somekanavissa oppimassa uutta esimerkiksi perunasta.
Verkostoja vesillä
Kouluvierailujakin on lukuvuoden aikana tehty varmaan parisenkymmentä. Niissä ovat tuttuun tyyliin kunnostautuneet erityisesti ykkösen soturit. Useimmin kohteina ovat olleet lähialueen alakoulut. Vierailut on toteutettu mittatilaustöinä paikallisia toiveita kuunnellen. Pelkkiä puhekeikkoja ne eivät kuitenkaan koskaan ole, vaan vierailuilla yritetään aina tehdä toiminnallisia juttuja. Aika usein vierailujen teemana on tulevaisuus. Siinä onkin teema, jonka kanssa varsinkin pienillä on ajatuksia vaikka muille jakaa.
Kouluvierailuilla omakin näkemys avartuu. Huomaa, että maamme kouluissa tehdään upeaa työtä! Opettajat ovat todella osaavia ja asialleen omistautuneita. Luokkatilanteissa on yleisesti ottaen turvallinen ja avoin tunnelma. Ja ihanaa on tietysti nähdä, miten paljon Suomen kouluissa keskitytään ympäristöasioihin. Jokaisella koululla on oma tapansa toteuttaa sitä, mutta joka koulussa ja niemen notkossa mietitään kierrätystä, ruokahävikkiä ja muita kestävän kehityksen teemoja.
Soturiopettajista varsinkin Merja ja Jamo ovat olleet vuoden varrella mukana muutamassakin yliopistohankkeessa. CLIMADEMY-hanke on ollut käynnissä nyt kolmen vuoden ajan. Hankkeen tarkoituksena on ollut kehitellä eri keinoja, miten uusin ilmastonmuutokseen liittyvä tutkimus saataisiin niin sanotusti implementoiduksi osaksi opetusta. Kansainvälisessä hankkeessa on ollut mukana viisi maata ja yliopistoa eri puolilta Eurooppaa. Suomen osalta toimintaa on koordinoinut Helsingin yliopiston ilmakehäntutkimuskeskus INAR. Lempäälän lukio on ollut komeasti edustettuna Espoon Otaniemen, Ruoveden lukion ja Tampereen Lyseon lukion rinnalla. Ja soturiasiaahan sielläkin on paljon puhuttu! Suomen edelläkävijyys ympäristökasvatuksen asioissa on tullut kristallinkirkkaasti esille.
Ministerin vieraana
Yksi kevään kohokohdista oli Soturien kutsu opetusministeri Anders Adlercreutzin pakeille. Meille varattu puolituntinen hurahti nopeasti. Ilahduttavaa oli kuulla, että ministeri oli ennakkoon tietoinen tekemisestämme ja osasi myös sanoa, että emme olleet ensikertalaisia ministeriöissä. Aikaisemmin vierailukohteena on ollut ympäristöministeriö ja niin sanotut pyöreän pöydän keskustelut.
Opetusministeri oli hyvin kiinnostunut soturien toiminnan taustoista ja erityisesti nuorten ajatuksista. Hänen pöydällään oli parhaillaan peruskouluun liittyvä uudistustyö. Hän kuuntelikin tarkalla korvalla, mitä sanottavaa soturinuorilla oli siitä, miten kestävän kehityksen teemoja ja toiminnallisuutta voidaan yhdistää peruskoulun arkeen.
Vielä muutamia nostoja soturivuoden varrelta
Ilmastosoturit järjestivät syksyllä Suomen luonnon päivän kunniaksi jo perinteeksi tulleen luontokuvakisan. Kuusi parhaaksi äänestettyä otosta pääsi Pohjoismaiden suurimpaan vanhainkotiin Tampereen Koukkuniemeen vanhuksia ilahduttamaan. Opiskelijat esittelivät kuvia kiertäen osastoilla ja lopuksi kuvat ripustettiin näyttelyksi. Keväällä näyttely siirrettiin vuorostaan lukion väkeä piristämään.
Jouluna edettiin nopeasti ideasta toteutukseen myös lukion ja Tredun yhteisprojektissa Lokkisaari ry:n tukemiseksi. Kaksi opiskelijaa, Amanda Lelusta ja Mimosa Tredusta piirsi upeat lahja/joulukorttipohjat jouluksi myyntiin.
Kuluvana lukuvuonna LeLun Ilmastosoturit pääsi mukaan perustamaan Nuorten ilmastoakatemiaa. Sen tavoitteena on saattaa yhteen kestävästä kehityksestä, luonnon ja ympäristön tulevaisuudesta kiinnostuneita nuoria. Mukana perustamassa on Pirkanmaan ilmastotoimintakeskus ja Tampereen yliopisto ja oman lukiomme lisäksi Tampereen Rellun, Ruoveden ja Ylöjärven lukiot. Kokoonnuimme huhtikuussa LeLuun asettamaan toiminnalle tavoitteita ja sopimaan toimintatavoista. Osallistujat pyysivät päästä tutustumaan Ahtialanjärven ainutlaatuiseen biodiversiteettiin ja sen kunnostustoimiin ja näin myös tehtiin. Vieraat olivat tavattoman vaikuttuneita upeasta järvestämme ja siitä, mitä teemme sen hyväksi bilsan kursseilla ja saimme yhdessä luotua hienot raamit akatemian toiminnalle. Hyvä nuoriso!
Ja lisäyksenä CLIMADEMY-hankkeen kuulumisiin:
Hankkeen opettajat kutsuttiin Helsingin yliopiston Kumpulan kampukselle, missä meille esiteltiin Ilmakehätieteiden tutkimusta. Pääsimme muun muassa sisälle kuvassa näkyvään säähavaintopalloon. Sen tutkassa näkyy pilvien ja sadepisaroiden lisäksi muuttavat lintu- ja perhosparvet. Huikeaa!
Lukuvuoden lopuksi koostettiin kiinteistöpalveluille luonnon monimuotoisuutta tukeva piha-alueiden hoitosuunnitelma.
Viimeisimmät kommentit